Tämä kirjoitussarja sisältää muistiinpanoja Law of One / Ykseyden laki -kanavointikokonaisuudesta. Löydät saman sisällön videomuodossa Neljäs tiheys -Youtubekanavalta.
“Äärettömyydelle on keskipiste. Tästä keskipisteestä kaikki leviää. Siten on keskuksia luomakuntaan, galakseihin, aurinkojärjestelmiin, planetaarisiin järjestlmiin ja tietoisuuteen. Jokaisessa tapauksessa voitte nähdä kasvun keskipisteestä ulospäin.” Ra 82.7
Ääretön älykkyys oli kokenut aiempia oktaaveja ja elämme äärettömässä luomakunnassa. Siten aiempia oktaaveja on ääretön määrä. Oman oktaavimme alussa meidän näkökulmasta tyhjyydestä eli voidista, mutta oikeasti täydestä eetteristä, plenumista, syntyi siemenet äärettömälle määrälle galaktisia järjestelmiä, kuten Linnunratamme on. Kaikki tapahtui samanaikaisesti, mutta meidän näkökulmasta kuitenkin keskuksesta kasvaen ulospäin.
“Tämä on Yhden Äärettömän Luojan suunnitelma. Yksi Alkuperäinen Ajatus on sato kaikesta aiemmasta, jos käyttäisitte tätä termiä, Luojan kokemuksesta Luojan toimesta. Kun Se päättää tuntea Itsensä, Se synnyttää Itsensä siihen eetteriin, täynnä Yhden Äärettömän Luojan kunniaa ja voimaa, joka sitten manifestoituu näkökulmastanne avaruudeksi tai ulkoavaruudeksi. Jokainen sukupolvi tätä tuntemista synnyttää tuntemisen, jolla on kapasiteetti vapaalla tahdolla valita menetelmät Itsensä tuntemiseen. Siten vähitellen askel askeleelta Luoja tulee siksi, joka voi tuntea Itsensä ja Luojan osat osallistuvat vähemmän puhtaasti alkuperäisen sanan tai ajatuksen voimaan. Tämä on Yhden Alkuperäisen Ajatuksen jalostamisen tarkoitus. Luoja ei luo kunnolla yhtä paljon kuin Se kokee Itseään.” Ra 82.10
Galaktisessa järjestelmässä, kuten Linnunratamme, ensimmäinen Logoksen manifestaatio on rykelmä keskusaurinkoja, jotka luovat ulospäin pyörteilevät energiat, jotka luovat vuorollaan lisää Logoksen energiakeskuksia eli tähtiä. Mitä lähempänä nämä tähdet ovat Logoksen manifestaation alkua, sitä lähemmin ne osallistuvat Yhteen Alkuperäiseen Ajatukseen.
Merkittävä osa luomakunnan alusta vietettiin niin sanotussa ajattomuuden tilassa, jossa koko Logos yhtenä suurena tietoisuutena kontemploi Luojan itsensä ymmärtämisen keinoja. Alkuun iso osa luomakunnasta manifestoi ilman mieli/keho/henkenä tai mieli/keho/henki-kompleksina tunnettua tietoisuuden konseptia, mutta kun se otettiin käyttöön, se levisi kulovalkean tavoin.
“Erittäin iso osa luomakuntaa manifestoitui ilman tietoisuuteen liittyviä konsepteja, kuten tunnette ne. Luomakunta itsessään on tietoisuuden muoto, joka on yhtenäinen, Logos ollen luomakunnan yksi suuri sydän. Evoluution prosessi läpi tämän ajanjakson, jonka voitte nähdä ajattomuutena, on arvokkain ottaa tarkasteluun, sillä se on tätä tämän luomakunnan kankaan keskeisen ykseyden taustaa vasten, kun löydämme perimmäisen kehittymisen logoksilla, jotka valitsivat käyttää sitä osaa Luojan sadonkorjatusta tietoisuudesta liikkuakseen eteenpäin itsensä tuntemisen prosessissa. Kun oli huomattu tehokkaaksi käyttää eri tiheyksiä, jotka ovat vakioita jokaisessa oktaavissa, luodakseen olosuhteita, joissa itsetietoiset sub-logokset voisivat olla olemassa, tämä toteutettiin kaikkialla kasvavaa Yhden Äärettömän Luomakunnan kukkien täyttämää kenttää, kuten vertauksenne vihjailee.” Ra 82.12
“Ensimmäiset mielen, kehon ja hengen olennot eivät olleet komplekseja. Tämän kokemuksen oktaavin alussa mieli/keho/henkien kokemus oli yksikkö. Ei ollut kolmannen tiheyden unohdusta. Ei ollut verhoa. Kolmannen tiheyden oppitunnit ovat ennalta määrättyjä tämän nimenomaisen tiheyden aikana koettujen värähtelytasojen luonteen mukaisesti ja neljännen tiheyden värähtelykokemuksiin tapahtuvan kvanttihypyn luonteen mukaisesti.” Ra 82.12
Oktaavimme alussa vapaata tahtoa ei oltu ulotettu kolmanteen tiheyteen asti unohduksen verholla. Silloin kokemus oli täysin deterministinen eli ennalta määrätty riippuen ainoastaan ympäristöstä eli virtauksesta, johon olento inkarnoitui.
Kuten nytkin, silloin ilman valintaa korostui kolmannen tiheyden merkitys tavoitteena oppia mitä rakkaus on ja tämä tapahtuu suhteessa toisiin itseihin, toisiin saman tason olentoihin ja siten kolmas tiheys on ennen kaikkea sosiaalisuuden tiheys.
Ilman unohduksen verhoa ja siten vapaata tahtoa kokemus oli Ran mukaan kalpea ja väritön. Kehitysnopeus oli kuin vertaisi meidän gepardinopeutta kilpikonnaan. Kuitenkin koska tietoisen mielen yhteys alitajuiseen oli kirkas olennot elivät jatkuvassa inspiraation tilassa ja siten monet yhteiskunnat ja kulttuurit olivat erittäin kehittyneitä esimerkiksi teknologisesti ja kykenivät jopa matkustamaan tähtien välillä.
Kuitenkin, vaikka nämä sosiaaliset järjstelmät olivat hyvinkin hienostuneita, niistä puuttui elämän tahto, nautinto, rakkaus elämään, gusto ja elan vital.
“Harkitkaa, jos tahdotte, niiden, jotka ovat jumalallisen onnellisia, kuten kutsutte tätä vääristymää, taipumukset kohti pientä halua muuttaa tai parantaa tilannettaan. Sellainen on tulos mieli/keho/hengestä, joka ei ole kompleksi. On mahdollisuus muiden itsejen rakastamiselle ja muiden palvelemiselle, mutta on myös musertava ymmärrys Luojasta itsessä. Siten mikään rakkaus ei ole hirveän tärkeää, mikään kipu hirveän pelottavaa, mitään vaivaa siten ei nähdä palvellakseen rakkaudessa tai hyötyäkseen pelosta.” Ra 82.22
Unohduksen verhon tavoite on siis hyvin yksinkertainen luoda polarisaatiota ja kiihdyttää evoluutiota ja luoda Luojalle huomattavasti värikkäämpi kokemus.
Ennen unohduksen verhoa ei ollut tarvetta parantumiselle, sillä ei ollut mitään harmia, jonka takia olisi tarvetta parantumiselle. Ennen verhoa olennot olivat myös jatkuvasti tietoisia, myös inkarnaation aikana, tarpeesta polarisoitua siten, että ne kestäisivät neljännen tiheyden energiatason, mutta jos ei tehnyt kotiläksyjään, ei siihen kyennyt.
“Jatkakaamme koulumetaforalla, mutta harkitaan oppilaan olevan olento nuorempaa vuotta koulutusprosessissa. Olentoa syötetään, puetaan ja suojellaan huolimatta suorittaako se tai eikö se suorita koulutöitään. Siten olento ei tee kotiläksyjä, vaan nauttii leikkimisestä, ruokailusta ja lomasta. Vasta, kun on syy haluta kunnostautua, suurin osa olennoista pyrkii kunnostautumaan.” Ra 82.28